Teija Mankkinen: Kansalaisyhteiskunta näkökulma mukaan turvallisuustutkimukseen
Aihe on tärkeä, mutta todellisuus on kuitenkin usein paljon monimutkaisempi. Viranomaisten lisäksi turvallisuuden eteen tekee töitä moni muukin taho. Esimerkiksi kansalaisyhteiskunta moninaisine toimijoineen jää usein yhä sisäisestä turvallisuudesta käytävän keskustelun ulkokehälle huolimatta Sisäisen turvallisuuden ohjelman ja järjestöjen ansiokkaasta ja laaja-alaisesta työstä. Näin siitäkin huolimatta, että nykypäivänä kolmannen sektorin rooli on merkittävä turvallisuuteen liittyvien peruspalvelujen tuottajana. Esimerkiksi pelastuspalvelut jäisivät monelta suomalaiselta hätätilanteessa saamatta ilman sopimuspalokuntia. Vuonna 2009 kaikista pelastustoimessa tehdyistä hälytystehtävistä noin puolessa sopimuspalokunnat vastasivat hälytystehtävien hoitamisesta vakinaisten rinnalla. Neljänneksestä kaikista pelastustoimen hälytystehtävistä sopimuspalokunnat vastasivat yksin. Sopimuspalokuntien merkityksestä paikallisyhteisöjen varautumistyössä nämä tilastot eivät vielä kerro mitään. Positiivista on, että vapaaehtoistyöhön osallistuminen on pysynyt ennallaan 2000-luvulla ( SVT, 2011). Samoin SPEKin viime kesän Asta-rajuilmaa koskevassa selvityksessä (Hatakka –Valtonen 2011) nousi esille paikallisten toimijoiden halu ja motivaatio toimia oman yhteisönsä hyväksi. Myös Suomen Punaisen Ristin teettämässä kansalaiskyselyssä (2010) nousi vastaajien suurimmaksi elinympäristöään koskevaksi huoleksi yhteisöllisyys ja sen säilyminen/puuttuminen. Tulevaisuuden kannalta onkin huojentavaa, että ihmiset ovat kiinnostuneita siitä, mitä lähiympäristössä ja yhteiskunnassa tapahtuu. Huolestuttava tieto sen sijaan on, että nuorten ja lasten vapaaehtoistyöhön osallistumisen osuus on 2000-luvulla vähentynyt (SVT, 2011). Kansalaisyhteiskunta ja vapaaehtoinen turvallisuustyö tulisikin huomioida yhä vahvemmin turvallisuustyöstä ja -toimijoista puhuttaessa, mutta myös turvallisuustutkimuksen kentällä. Suomalaisen yhteiskunnan rakennemuutoksen edetessä ja väestön keskittyessä yhä enemmän kasvukeskuksiin on ennustettu, että erilaisen kansalaistoiminnan merkitys palveluiden tuottamisessa korostuu entisestään. Tämä näkyy kansalaisille uudenlaisina palvelurakenteina: tulevaisuudessa esimerkiksi peruspalveluiden tuottajina voivat myös kuntien lisäksi olla yksityiset ja kolmannen sektorin toimijat. Peruspalveluiden palvelurakenteiden muutokset voivatkin parhaimmillaan luoda uudenlaisia tapoja ajatella ja toimia. Samalla ne pakottavat arvioimaan nykyään itsestään selvinä pitämiämme asioita. Myös kolmannelle sektorille muutokset avaavat mahdollisuuden tarkastella uudelleen sen roolia yhteiskunnassa. Tutkimuksella onkin merkittävä rooli yhteiskunnallisten muutosten suunnittelussa, mutta myös toimeenpanossa. Päätöksenteon tueksi on saatava riittävän monipuolista ja tutkittua tietoa, jotta muutosten vaikutuksia voidaan arvioida. Lisäksi muutoksien ennakointi edellyttää systemaattista ja monitieteistä toimintaympäristöanalyysityötä. Tutkimuksen avulla voidaan osaltaan arvioida myös sitä, miten kansalaisten perusoikeudet toteutuvat ja säilyvät kun yhteiskunta muuttuu. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sisäisen turvallisuuden palveluiden osalta riittävän laaja-alaista, valtakunnallista ja alueellista säännöllisesti toistettavaa tutkimusta, jonka avulla kansalaisten mielipiteitä ja kokemuksia sisäisen turvallisuuden kehittymisestä voidaan arvioida. Samalla voidaan lisätä kansalaisten tietämystä esimerkiksi pelastustoimen palveluista. Turvallisuus syntyy monen tekijän yhteisvaikutuksesta. Nopeiden muutosten maailmassa korostuvat kyky analysoida, etsiä ja jakaa tietoa. Turvallisuustutkimuksen tehtävänä onkin varmistaa, että kansalaiset ymmärtävät mitä on tapahtumassa sekä analysoida, mitä muutokset tarkoittavat niin palveluiden laadun, saatavuuden kuin kansalaisten arjen turvallisuudelle nyt ja tulevaisuudessa. Teija Mankkinen 7.12.2011
 Takaisin  Tulosta sivu |
Turvallisuustutkimusta on perinteisesti tuotettu viranomaisten tarpeista tai näkökulmasta käsin. Esimerkiksi Tsunamin ja Fukusiman katastrofien, Etelä-Savon sähkökatkojen ja viime kesäisten rajuilmojen yhteydessä on puhuttu paljon viranomaisyhteistyöstä ja sen toimivuudesta.